Tätäkö on ainutkertainen?

26. tammikuuta 2017

Miksi, miksi ne tekevät niin?

Kiukkupuuska syntyi, kun kevättakin sijaan käskin viisivuotiaan hoitolapsen laittaa toppatakin. Hän vajoutui tapansa mukaan omaan maailmaansa mököttämään eikä liikahtanutkaan. En viitsinyt repiä kevättakkia hänen yltään vaan annoin hänelle tilaa. Poikkesin hetkeksi keittiöön, ja kuulin portaikosta askelia. Menin perässä ja löysin tytön sängystään murheellisena. Yritin saada hänen ajatuksensa siitä samperin takista pois ja kerroin, mitä kaikkea hauskaa voisimme ulkona tehdä. Esitin kysymyksiä. Vastausta ei tullut. Jatkoin höpöttämistä. Tarjosin kättä. Tarjosin syliä. Sitten hän avasi suunsa ja kyyneleet alkoivat virrata. Samalla sekunnilla sydämeni murtui. 

"Kukaan ei leiki mun kans koulussa. Aina jos mä tuun mukaan leikkiin ni ne lopettaa sen ja lähtee pois."

Istuin sängyn vierelle silittämään hänen hiuksiaan. Katsoin kaunista ja ihastuttavaa nuorta neitiä, ja yritin löytää oikeat sanat, jos niitä edes oli. Mitä tuohon sanoa? Sun kaverit on paskapäitä, vai? Vieressäni istui ihanin viisivuotias pikkutyttö, joka oli tajunnut, että hänestä ei pidetä. Hän oli nähnyt vieroksuvat katseet ja kavereidensa selät. Miten vakuuttaa, että hän on täydellinen oma itsensä? Mitä vastata, kun tyttö kysyy miksi, miksi ne tekevät niin? Miten olla itkemättä?

Kotona tyhjensin laukkua, ja löysin sieltä tytön kirjoittaman kirjeen, jonka hän oli sinne salaa sujauttanut. Kirje alkoi: "MINULAONSINUAIKVÄ" Silmäni täyttyivät kyynelistä. Tahdoin kaapata tytön syliini ja valmistaa, ettei tyttö kohtaa enää ainuttakaan vastoinkäymistä. Tahdoin todistaa hänelle, että hän on kertakaikkisen täydellinen pikkutyttö. Tahdoin suojella tyttöä maailmalta. Kaikelta pahalta. 

-a

4 kommenttia:

  1. Kyyneleet nousi itsellekin silmiin :'( <3 Tämä on kyllä yksi niistä pahimmista peloista mitä äitinä ajattelee. Oma on vasta vähän reilu vuoden, mutta olen jo miettinyt mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. En ole vielä keksinyt hyviä vaihtoehtoja... Varmaan tosi avuton olo :( Tsemppiä, haleja ja rakkautta sinne, onneksi pienellä on ihana äiti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista, tuosta tuli kieltämättä vaikutelma, että olisin tytön äiti, mutta hän on hoitolapseni. Tarkensin tekstiä hieman, kiitos siis kommentistasi! :) mutta siis avuttomaksihan tuo tilanne vetää. Kyselin häneltä, että tietääkö äiti ja äiti tiesi. Kysyin tietääkö opettaja ja opettaja tiesi. Eikä siinä oikein muuta voi tehdä näin lapsenvahtina. Toivoa parasta ja osoittaa rakkautta täysin sylin aina, kun vain mahdollista!

      Poista
  2. Voi ei! Toivottavasti asiat järjestyvät. Surullista, miten pienet osaavat jo syrjiä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän myös peukkuja pystyssä näin Suomesta käsin, että Briteissä asiat hoituu <3

      Poista